Ikivanhat kalliot ovat Järvi-Suomen perusta



Maanjäristyksinä, tsunami-aaltoina ja tulivuorten purkauksina ilmenevät mannerlaattojen liikkeet ovat luonnon monimuotoisuuden tärkeä edellytys. Jos maan kivikuori ei olisi jatkuvassa hitaassa liikkeessä, maankamara olisi tasoittunut ja valtameri peittäisi kaikkialla yksitoikkoisesti maanpinnan. Mannerlaattojen liikunnot pohjustivat lähes 2000 miljoonaa vuotta sitten myös Saimaan piirteet ja sen kesäillan tunnelman.

Saimaan altaan kallioperä on ikivanhaa peruskalliota, sen muinaisten vuoristojen tasaiseksi kuluneita juuria. Vuorten poimuttumisen aikoina työntyi liuskeiden joukkoon myös kivisulaa, joka kiteytyi syväkivilajeiksi. Syntyessään Etelä-Suomen läpi kaartuva vuoristo muistuttu nykyisiä Alppeja.

Miljoonien vuosien aikana mannerlaattojen liikkeet siirsivät Fennoskandian kalliokilpeä eteläiseltä pallonpuoliskolta keskiyön auringon tuntumaan. Samalla vuoristo rapautui lähes tyystin ja peruskallio suurpiirteissään tasoittui. Geologiset prosessit koettelivat kalliokuorta, joka ratkeili ja ruhjoutui pienpiirteissään epätasaiseksi. Nämä piirteet hallitsevat suurissa piirteissä nykyistäkin Saimaan maisemaa.

Jääkaudet viimeistelevät Järvi-Suomen
Jääkausi alkoi Pohjoismaissa noin kaksi ja puoli miljoonaa vuotta sitten ja se jatkuu yhä. Ilmaston viiletessä Köli vuoristossa satanut lumi ei ehtinyt sulaa kesäisin, vaan lumi kasaantui ja puristui jääksi. Kasvava jäämassa liukui vastustamattomasti yhä kauemmaksi itään ja etelään, myös Suomen alueen ulkopuolelle. Lännessä ja pohjoisessa jää liukui Atlantin valtamereen ja pirstoutui jäävuoriksi. Viimeisen miljoonan vuoden aikana jäätiköitymisiä on ollut kymmenkunta. Jäätiköitymiset toistuivat lähes säännöllisessä rytmissä.
Lämpimät ajanjaksot kestivät yleensä vain noin 10 000 vuotta. Kylmät jaksot olivat huomattavasti pitempiä, yleensä noin 100 000 vuotta. Edellinen lämmin kausi, loppui noin 115 000 vuotta sitten. Tärkein syy muutokseen on maan pyörimisakselin jaksoittainen vaihtelu, joka vaikuttaa auringon säteilyn jakaantumiseen maapallolla ja siten maapallon keskilämpötilaan ja aiheuttaa muutoksia jäätiköissä. Viimeiset kaksi miljoonaa vuotta ovat olleet rajujen ilmastonmuutosten aikaa. Nopeat, luonnollisetkin ilmastonmuutokset  voivat jatkua myös tulevaisuudessa. 

Ehjä peruskallio ei hätkähdä mannerjäätä. Luja kalliokuori - joka on Järvi-Suomen syntymisen tärkein edellytys - puhdistui useiden jäämassojen liikkuessa Saimaan alueella luoteesta kaakkoon. Ne siirsivät mukanaan kiviainesta. Saimaan altaan paljastuneet kallion painanteet ja syvänteet täyttyivät mannerjään sulaessa vedellä. 

Veden yläpuolelle kohosi upeita kalliosaaria, kapeita kallioiden rikkomia salmia ja laajoja karikkoisia selkävesiä, joissa retkeilijä viihtyy. Samat vedet ovat myös saimaannorpan tiheimmin asuttamia ympäristöjä Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistoissa ja myös Pihlajaveden saaristossa sekä katosselällä.
	

Savonlinnan eteläpuolisilla vesialueilla, Pihlajavedellä, on saimaannorpan tiheintä asuma-aluetta. Siellä asustaa n. 1/3 kaikista norpista, joten siellä on kiireettömällä retkeilijällä todennäköisin mahdollisuus kohdata tuo sympaattinen viiksiniekka. Alkukesällä ne makoilevat rantakivillä ja -kallioilla, ne ovat karvanvaihtopuuhissa. Keskikesällä ja syksyllä niitä näkee useimmiten vedessä. Tällöin ne ovat ruokapuuhissa. Sukellukset kestävät 3-4 min. ja pinnalla ne viipyvät puolisen minuuttia.

Tarkkailu ja seuranta on parasta tehdä kiikarilla. Lähestyminen todennäköisesti karkottaa viiksiniekan. Toki nekin ovat yksilöitä; jotkut ovat arkoja, toiset uteliaita, eikä leikkisyyskään aivan vierasta ole.

Koskaan ei voi sanoa, että norpan näkeminen olisi varmaa, vaikka kuinka sitä lähtisi katselemaan. Varmaa on se, että norppa näkee useammin vesilläliikkujan kuin - liikkuja norpan. Mutta kun tuo näkemisen hetki sattuu kohdalle, sen muistaa. Ja jos kohtaamasi viiksiniekka sattuu olemaan utelias tai leikkisänsorttinen, se saattaa tulla ihmettelemään retkeilijää lähempääkin tai lähteä peräti seuraamaan.

Erityisesti huomioitavaa
Norpat ovat toukokuussa rantakivillä karvanvaihdossa. Jos olet tarkkailemassa niitä, toimi vastuullisesti norpan ehdoilla.

Muista:  Norppa näkee tai tiedostaa sinut ennenkuin sinä näet norpan.

Toimi seuraavasti:
Pidä etäisyyttä rantoihin mahdollisuuksien mukaan vähintään 70 - 100m. Mielellään enemmän.

Käytä tähystykseen kunnollista kiikaria. Norpilla on hyvä  “suojaväri”, ja ne sulautuvat yllättävän hyvin rantakiviin.

Huomatessasi norpan ja näet, että se nostelee päätään, se on viesti sinulle, että sinut on huomattu. ÄLÄ MENE ENÄÄ LÄHEMMÄKSI. Norppa on varuillaan ja kohta sukeltaa.

Missään tapauksessa älä liiku rannan tuntumassa 0 - 30 m. etäisyydellä ja mutkittele lahdenpohjukoissa ja ruohikoitten lähellä. Siellä häiritset norpan normaalia elämää ja takuuvarmasti karkoitat sen. Norpan näkemisen riemu jää itseltäsi ja mahdollisilta muiltakin kokematta.